Kulttuuriperintö ja luonnon monimuotoisuus nähdään usein erillään toisistaan. Kuitenkin monissa kulttuurivaikutteisissa ympäristöissä, kuten historiallisissa puistoissa ja puutarhoissa ne kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Lappset-stipendin saanut maisema-arkkitehti Eveliina Kunnaton käsittelee diplomityössään tätä tärkeää yhteyttä biologisen kulttuuriperinnön käsitteen kautta.
Arkkitehti Kathleen Diemen visuaalinen essee pohjautuu diplomityöhön, jossa seurattiin kahta varpusyhteisöä Vilhonvuoren Hermanninpuiston ja Teurastamon sekä Itä-Helsingin Puhoksen ja Stoan ympäristöissä.
Tässä artikkelissa tarkastellaan joutomaiden kasvillisuuden monia arvoja ja pohditaan joutomaiden mahdollisuutta uudelleenmuotoilla luontosuhdettamme kestävämpään suuntaan. Joutomaat ovat jääneet kaupunkiluonnon marginaaliin, eikä niitä usein arvosteta sellaisenaan.
Mitä merkitystä kaupunkiluonnolla on luontokadon kannalta, kun luontokadon juurisyyt ovat Suomessa maa-ja metsätalouden käytännöissä? Monimuotoinen kaupunkiluonto on elinympäristö meille ihmisille ja muunlajisille. Erityisesti se on lajienvälinen kohtaamispaikka, jossa luonnon prosessien ja muunlajisten havainnointi ja kohtaaminen luo perustan luontosuhteellemme. Siksi se on tärkeää myös luontokadon hillitsemiselle. Monilajisen näkökulman sisällyttäminen suunnitteluun alleviivaa erityisesti prosessien ja järjestelmien ymmärtämistä sekä yhteistyötä.
Lappset-stipendin vuoden parhaasta diplomityöstä saanut Eetu Mykkänen tutki Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin laitoksen lopputyössään identiteetin käsitettä ja sen merkitystä maisema-arkkitehdille. Tässä artikkelissa Eetu taustoittaa miten identiteetti muodostuu ja miksi tätä tulisi suunnittelualalla entistä paremmin ymmärtää.