Kiertotalous ymmärretään tyypillisesti kierrätystaloutena. Kiertotalouden ydinajatus on kuitenkin kokonaisvaltainen planetaaristen resurssien vaaliminen. Se merkitsee materiaalikiertojen lisäksi ekosysteemien tukemista luontopohjaisin ratkaisuin. Luontopohjaiset ratkaisut on nähtävä kokonaisvaltaisemmin osana rakennetun ympäristön kiertotaloussuunnittelua. Rakennettua ympäristöä voisi verrata siihen, mitä vastaava paikallinen luonnontilainen ympäristö tekisi, pohtivat Outlinesin Ilkka Törmä ja Sarianna Salminen Ethican kiertotaloussuunnittelijan Tuuli Kassin kanssa.
Teksti
Tuuli Kassi, Ilkka Törmä
Luontopohjaiset kiertotalousratkaisut
Vaikka kiertotalous on vasta alkutekijöissään, elinkaaret ja materiaalikierrot ymmärretään jo hyvin esimerkiksi tuotesuunnittelussa. Luontopohjaisia ratkaisuja on sen sijaan vaikea hahmottaa osana kiertotaloutta, sillä ne eivät usein näytä liittyvän suoraan suunnittelutehtävään.
Kiertotalous pohjautuu osin myös biomimiikkaan: ajatukseen siitä, että ihmisten tulisi toimia kuten luonto, jota olemme, ja joka on parhaiten sopeutunut planeettamme olosuhteisiin. Ajattelutavan omaksumista rajoittaa länsimaissa tiukasti istuva valistusajan mekanistinen ja reduktionistinen filosofia, joka katsoo parhaaksi ymmärtää monimutkaisetkin kokonaisuudet pilkkomalla ne abstrakteihin perusosiinsa ja analysoimalla näitä. Kokonaisuus on vastaavasti vain osiensa summa.
Talousjärjestelmämme on kehittynyt näiden ajattelumallien tiettyyn menestykseen. Luonto on yksinkertaistetusti resurssien summa ja kierrätys on ymmärrettävissä resurssien tehokkaana hallintana. Ekosysteemien huolenpidon vaikutus on epäselvä, sillä loputtomassa monimutkaisuudessaan niitä ei ole mahdollista ymmärtää pelkästään osiensa kautta, eikä yksinkertaistaa esimerkiksi euromääräiseksi.
Kiertotalouden kokonaisvaltaiseen omaksumiseen tarvitaan mekanistisen ja reduktionistisen ajattelun vaihtamista organistiseen tai holistiseen. Keskiössä ovat asioiden yhteydet erottelun sijaan. Jokainen suunnittelutehtävä, paikka ja toimenpide näyttäytyy mahdollisuutena vaikuttaa monenlaisiin yhteyksiin ja niistä syntyviin prosesseihin. Suunnittelukohdetta ei oleteta valmistuttuaan muuttumattomaksi, vaan sen ylläpito ja väistämätön muuntuminen ajan myötä suunnitellaan osaksi kohteen ominaisuuksia.
Luontopohjaisilla ratkaisuilla hyödynnetään tai luodaan ekologisia prosesseja. Maantien suojavyöhyke on reduktionistisesti nähtynä turvallisuustoimenpide, välttämätön joutomaa, jota pidetään usein lyhyellä nurmella. Holistisesti ajateltuna se on toislajisille olennoille elinpaikka ja yhteys, mahdollisuus luontopohjaiseen ratkaisuun. Suomessa on tehty alueellisia kokeiluja, joissa tienvarsien hoitoa on muutettu niittykasvillisuutta suosivaksi ekologiseksi yhteydeksi, eli valjastettu joutomaa luonnon monimuotoisuuden tueksi. Suojavyöhykkeelle ei ole ihmisen tarkoitus mennä, ja juuri siksi sen voi hyvin tehdä sopivaksi muille lajeille käyttää.
YK:n tuore biodiversiteettisopimuksen tavoite on suojella kolmasosan maapallosta luontokadon estämiseksi. Suomessa luonto nähdään tavanomaisesti itsestäänselvyytenä. Osaksi se johtuu luonnon arkisuudesta täällä, kiitos runsaan kaupunkiluontomme ja metsiemme. Metsämme ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi kaupunkiluontoakin lajiköyhempää, yksipuolista puupeltoa. Myös metsänhoidon prosessien päivittäminen on ajankohtainen keskustelunaihe maassamme. Vuosikymmenet täällä on suosittu vain jaksollista metsänhoitoa, ja vasta viime vuosina on tehty tutkimuksia jatkuvapeitteisen metsähoidon mahdollisuuksista. Näiden perusteella vaikuttaa siltä, että hoitotapa on paitsi tasaisemmin tuottavaa ihmisen näkökulmasta, myös monimuotoisuudelle kestävämpi ratkaisu.
Suomessa arvostetaan pääsyä luontoon, mutta käsityksemme suomalaisista luonnon rikkauden vaalijoina on romantisoitu ja sietää purkaa. Luonto ei ole tuolla jossain, vaan me ihmiset ja meidän kaupunkimme ovat osa sitä. Vaikka rakennetun ympäristön luonto ei olekaan merkittävin luontokadon ratkaisija, se on arjessamme merkityksellinen ja se on yhtä kaikki nähtävä mahdollisuutena pitää huolta ekosysteemeistä – tai antaa niiden pitää huolta itsestään – ja jopa rakentaa uusia.
Kaupunki metsänä
Millaisen esimerkin metsä tarjoaa kaupunkien biomiimiseen kiertotaloussuunnitteluun? Siinä missä kaupunki on ollut tyypillisesti ihmisen tarpeisiin yksipuolisesti optimoitu, metsä toimii systeemisesti, tasapainottaen monilajisen verkoston eri osatekijöitä. Puut suojaavat sääolosuhteilta ja eroosiolta, kasvit tuottavat energiaa ravintoketjussa, hyönteiset pölyttävät kasveja, maaperän eliöt tuottavat hedelmällistä multaa, ja eläimet levittävät siemeniä. Näin ekosysteemi kierrättää ja siirtää ravinteita, puhdistaa ilmaa ja vettä, hillitsee kuivuutta ja tulvia sekä säätelee haitallisten lajien yksilömääriä, muiden muassa.
Voisimmeko suunnitella kaupunkimme tuottamaan samanlaisia ekosysteemipalveluja kuin vastaava metsä samalla ilmastovyöhykkeellä? Silloin tavoitteena ei ole vain kompensoida ihmisen aiheuttamia haittoja luontopositiivisilla toimenpiteillä, vaan toivottaa yhä useammat toislajiset tervetulleiksi kaupunkeihin. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi hyönteishotelleja, nurmikoiden niityttämistä, lahopuiden jättämistä kaupunkimetsiin tai pystyttämistä teiden välikkeille. Luonnolliset hulevesiratkaisut ovat tietysti keskeinen osa keinovalikoimaa.
Lattiapäällystevalmistaja Interface päätti, että heidän uusi tehtaansa Yhdysvalloissa toimisi kuin metsä suunnitellessaan sitä Biomimicry 3.8 -konsulttitoimiston biologien kanssa. Ensin kartoitettiin paikallisen luonnonympäristön tuottamia hyötyjä, esimerkiksi suodattuvan veden, elinympäristöjen määriä ja hiilinielun kokoa. Sen mukaan asetettiin näihin pohjautuvat tavoitteet mm. hulevesien käsittelyyn, kaiken peittävälle viherkatolle ja monelle muulle luontopohjaiselle ratkaisulle. Kokonaisuuteen kuuluu myös tuotesuunnittelu, kuten tuotteiden raaka-aineiden hankintaketjut ja niiden mahdollisuudet esimerkiksi sitoa hiiltä.
Samankaltaista ajattelua Tuuli Kassi (Ethica), maisema-arkkitehti Elisa Lähde, Lundén Architecture Company ja asuntorakentaja Mangroven sovelsivat Verkkosaaren korttelikilpailuehdotuksessaan Verkkosaaren puuverso. He pohtivat, miten kortteliin voisi palauttaa sellaisia luonnon piirteitä, jotka ovat ihmistoiminnan takia hävinneet alueelta. Työryhmä ehdotti kilpailuohjelman edellyttämille viherkatoille alueella harvinaistuvaa ruderaattikasvillisuutta. Kaupunkikeskustojen tiiviille nykyrakentamiselle epätyypillisesti, suunnitelma jätti korttelin keskiosan maavaraiseksi, jotta puut saisivat kasvaa pihalla vanhoiksi. Kasteluun ehdotettiin varastoitua ja ohjattua hulevettä.
Rohkeutta antaa aikaa miettimiselle
Suomessa on jo useita onnistuneita esimerkkejä erityisesti veteen liittyvistä luontopohjaisista ratkaisuista kaupunkiympäristöissä. Helsingin uudelle asuinalueelle Kuninkaantammeen on rakennettu jokaiseen kortteliin sadepuutarha, josta vedet ohjataan putkissa läheisen puiston puroihin, lampiin ja sateella täyttyviin painanteisiin ja lopuksi hallitusti lähivesistöihin.
Jyväskylän Kankaan uudella alueella suojeltu vanha kanava muuntui hulevesiuomaksi kosteikkokasvillisuutta hyödyntämällä. Kankaan Puutarhakadulla hulevettä hallitaan Green Street -menetelmän mukaisesti, jossa kadunvarsipaikoitusta korvataan vettä pidättävillä kasvillisuusaltailla. Tikkurilan jokilaakson kunnostuksessa reilut sata vuotta virtausta hallinnut pato avattiin vuonna 2019 ja kalat ovat löytäneet tiensä takaisin. Katujen hulevedet suodatetaan biohiilellä ennen niiden laskemista jokeen.
Yhtä kaikki, olemme vasta alussa kiertotalouden ymmärtämisessä ja soveltamisessa holistisesti. Prosessit, joissa kiertotalous asetetaan etusijalle, vaativat kärsivällistä paneutumista ja neuvottelua, mikä vaikuttaa ristiriitaiselta tehokkuus- ja nopeusvaatimusten puserruksessa. Tuuli Kassin kokemuksen mukaan kiertotalousratkaisujen löytäminen edellyttää rohkeutta ottaa aikaa ja koota ihmisiä mukaan miettimään asiaa. Ethican hankkeissa kiertotaloussuunnittelu aloitetaan useimmiten lähtötietoihin tutustumisen jälkeen koko työryhmän yhteisellä työpajalla. “Yhteistyö eri alojen välillä rikastuttaa hankkeita. On luotava tilanteita, jossa on lupa ideoida vapaasti ja haastaa totunnaisia malleja. Suunnittelun perustaksi on otettava paikallisen ekosysteemin kokonaisuus. Näille tilanteille on vakiinnutettava paikkansa osana suunnittelua.”
Olemassa olevia suunnittelukäytäntöjä ei tarvitse muuttaa kokonaan. Tärkeintä on lisätä olennaisiin kohtiin monialaista yhteistyötä sekä tavoitteiden ja päätösten harkintaa luonnon ekosysteemien näkökulmasta.
Tuuli Kassin työssä rakennussunnittelukokemus yhdistyy kierrätystalouden, regeneratiivisen suunnittelun ja aluekehityksen asiantuntemukseen. Tuuli työskentelee kiertotalouskonsulttiyritys Ethicalla. Linkedin.
Ilkka Törmä on Outlinesin päätoimittaja, arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija.
