Nomaji maisema-arkkitehdit sai viime vuonna Arkkitehtuurin valtionpalkinnon ensimmäisenä maisema-arkkitehtitoimistona. Perusteena oli erityisesti Nomajin uraauurtavuus uudistavassa suunnittelussa ja kokonaisvaltaisessa kestävyydessä. Outlinesin Ilkka Törmä, Sarianna Salminen ja Tommy Lindgren keskustelivat Nomajin matkasta Mari Ariluoman ja Anni Järvitalon kanssa. Toimisto syntyi oman paikan etsimisestä, rantaretkien keskusteluista, sydämellisyydestä ja eteenpäin ajavasta tyytymättömyydestä. Nomajin tarina kertoo myös suunnittelualalla laajemmin tapahtuneesta muutoksesta.
Teksti
Ilkka Törmä, Tommy Lindgren, Sarianna Salminen
Alku ja oman paikan etsiminen
“Mikään toimisto ei tuntunut täysin vastaavaan odotuksiini maisema-arkkitehtuurista,”, sanoo maisema-arkkitehti Mari Ariluoma, yksi Nomajin neljästä perustajasta. Ariluoman, Anni Järvitalon, Varpu Mikolan ja Riikka Nousiaisen vuonna 2015 perustama toimisto syntyi oman paikan etsimisestä maisema-arkkitehtuurissa.
Nomajilaisten maisema-arkkitehtuurin opinnot Teknillisessä korkeakoulussa 2000-luvun alussa käsittelivät pääasiassa joko laajojen maisemien analyysiä ja strategista suunnittelua, visuaalisuutta ja esteettisyyttä tai tiiviin kaupunkiympäristön designia. Opetus oli laadukasta ja tarjosi hyvät eväät suunnittelijuuteen ja konseptiajatteluun. Mutta esimerkiksi kestävä kehitys oli vielä sivuseikka – lähinnä hulevesikysymys. Opetuksessa oli rajallisesti tarjontaa esimerkiksi ekologiassa, joka kiehtoi Ariluomaa ja Järvitaloa.
Nuorena alana suomalainen maisema-arkkitehtikoulutus tai ammattikenttä ei tarjonnut valmiita malleja toivotunlaiseen työnkuvaan, mutta inspiroivia esikuvia löytyi kansainvälisistä tekijöistä. Sveitsiläisen maisema-arkkitehti Günther Vogtin tutkiva lähestymistapa ja maiseman prosessien tulkitseminen on Ariluoman yksi innoittaja. Ariluoma oli myös työharjoittelussa Sveitsissä ja näki, millaisia mahdollisuuksia on luovuuden ja tietoon pohjautuvan ekologisen ajattelun yhdistämisessä.
Diplomityönsä ohjaajiksi Ariluoma pyysi kaupunkiekologeja. ”Se avasi silmäni sille, mitä muuta maisema-arkkitehtuuri voi olla.” Kaupunkiekologien kanssa työskennellessään Ariluoma oivalsi, miten maisema-arkkitehtuuri voi vahvistaa ja tehdä näkyväksi ekologisia prosesseja ja miten nämä prosessit puolestaan voivat olla merkittävä maisema-arkkitehtoninen sisältö. Ekologisten ja esteettisen näkökulmien yhdistäminen onkin Nomajin ydintä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi luonnonkasveja historiallisella kantakaupungin korttelipihalla, luontopolkuja ei vain teknisinä, vaan myös kauniina rakenteina, tai koulupihoja oppimisympäristöinä.
Anni Järvitalon havahduttava kokemus oli vaihto-opinnot Ruotsin maataloustieteellisessä yliopistossa SLU:ssa Alnarpissa. Opinnot tuntuivat Teknillistä korkeakoulua pohdiskelevimmilta ja kokemuksellisemmilta: enemmän niin teoriaa, lukemista, maastossa olemista ja havainnointia kuin käsin tekemistäkin. “Alnarpissa ekologisten prosessien ymmärrykseni laajeni — ja ymmärrys, miten niitä voi hyödyntää maisema-arkkitehtuurissa.” Etenkin Alnarpin Roland Gustavssonin ja Allan Gunnarssonin opit biotooppipohjaisesta suunnittelumenetelmästä kuin myös opintojen aikana tehty työharjoittelu Vuosaaren täyttömäellä maaperäasiantuntija Pirjo Laulumaan ja luonnontarhuri Jukka Toivosen johdolla vaikuttivat suuresti Järvitalon ajatteluun.
Kokemuksellinen maisemassa oleminen ja maiseman aistiminen on nomajilaisille arvokas osa suunnittelutyötä. Kävelyretkillä ja niiden keskusteluissa on muotoutunut Nomajin työkulttuurikin. Vuosina 2014-2015 Viisikko-niminen ryhmä, Nomajin Ariluoman, Järvitalon, Mikolan ja Nousiaisen lisäksi maisema-arkkitehti ja kulttuurituottaja Sini Parikka, dokumentoivat Helsingin rantaviivan kävellen, keskustellen ja valokuvaten.
Rantaviivan arvoitus -nimisen projektin inspiraatio on sissimaantieteilijäksi itseään kutsuvan britin Dan Raven-Ellisonin Urban Earth -projekti. Yläasteella maantiedettä opettanut Ellison käveli suurkaupunkien poikki valokuvaten kahdeksan askeleen välein – aikana ennen Street View’ta – kertoakseen oppilailleen kaupunkien huono- ja hyväosaisuudesta. Rantaviivan arvoituksen tavoite puolestaan oli selvittää, miten helsinkiläisten rakastama meri ja ranta näyttäytyvät ja avautuvat jalankulkijalle. Viisikon rantakävelyiltä Nomaji peri avoimen ja haastavan keskustelukulttuurin. “Pelkkä tyytyväisyys ei nimittäin vie asioita eteenpäin”, sanoo Mari Ariluoma.
Tyytymättömyys on Ariluomalle ja Järvitalolle suorastaan yksi yrityksen arvoista: se ajaa haastamaan töiden ympäristö- ja vastuullisuuslähtökohtia, -tavoitteita ja maisema-arkkitehtuurin ammattikuvaakin. Alusta asti ovat säilyneet myös Nomajin varsinaisesti nimettävät arvot: sydämellisyys, rohkeus ja vastuullisuus. Vaikka niitä ei suoraan tuoda esiin yrityksen viestinnässä, tekemisestä välittyy kuvasta vahvasta arvopohjasta: monet työnhakijat mainitsevat juuri arvot hakumotivaationaan.
Maisema-arkkitehtuurin kasvu ja muutos
Toimiston alku noin kahdeksan vuotta sitten sijoittui suotuisaan hetkeen. Nomajin käynnistellessä ensimmäisiä projektejaan, kysyntä maisema-arkkitehtuurin ammattikunnan osaamiselle oli nousussa. Vaikka maisema-arkkitehtien määrä oli kasvanut Suomessa jo pitkään, niin toimijoita ei vielä ollut Suomessa riittävästi lisääntyvään työmäärään nähden. Maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelma alkoi Otaniemessä vasta 1989.
Syitä tähän kysynnän kasvuun voi tunnistaa monia: Kaupunkiympäristöjen tiivistämiskehitys on luonut lisää tarvetta eri toimintojen yhteensovittamiselle entistä ahtaammiksi käyneissä pihoissa ja julkisessa ulkotilassa. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen eli esimerkiksi lisääntyvän sadannan ja hulevesikysymysten ratkaiseminen sekä viime vuosina myös luontokadon huomioiminen kaupunkiympäristössä ovat luoneet uusia suunnittelutehtäviä. Samalla on kohonnut kiinnostus kasvullisten rakenteiden yhdistämiseen rakennuksiin esimerkiksi kasvikattoina ja -seininä. Strategisessa suunnittelussa puolestaan korostuvat perinteisten virkistys- ja suojeluarvojen rinnalla myös muut ekosysteemipalvelut ja niiden tunnistaminen.
Opiskelu- ja työelämän aikana syntyneet laajat verkostot olivat Järvitalon mukaan merkittävä tuki yrityksen alkutaipaleella, sillä yhteistyö eri suunnittelualojen kesken on lisääntynyt projekteissa ja kilpailutöissä. Maisema-arkkitehtien osaaminen, kuten luonnon monimuotoisuutta tukeva suunnittelu, vihreän infrastruktuurin lisääminen kaupungeissa sekä ulkotilojen toiminnallisuuteen ja esteettisyyteen liittyvät näkökulmat ovat tulleet näkyvämmin mukaan suunnitteluun ja osaksi hyvän kaupunkiympäristön tunnusmerkkejä. Yhteistyössä tuttujen kanssa on Ariluoman ja Järvitalon mukaan sujuvuutta ja luottamusta, mikä antaa tilaa uusille näkökulmille ja rohkeammille ehdotuksille.
Toimiston ensimmäisiin vuosiin on liittynyt ripeän kasvun ohella runsain määrin niin yrittäjyyden oppimista itse työssä ja yrityskonsulttien avulla kuin uusien suunnittelutaitojen ja -tarpeiden tunnistamistakin. Maisema-arkkitehtuurin kysyntää nomajilaiset ovat vahvistaneet muun muassa vaikuttamalla suunnittelun laatutavoitteisiin: Ariluoma ja Järvitalo olivat mukana laatimassa vuonna 2019 valmistuneen päiväkodin ja perusopetuksen ulkotiloihin liittyvää RT-korttia, joka avartaa ja korostaa oppimisympäristöjen merkitystä toiminnallisena, ekologiaa ja pedagogiikkaa yhdistävänä kokonaisuutena. Vielä muutama vuosikymmen sitten koulupihojen suunnittelu oli varsin kaavamaista ja yksipuolista.
Nykyhetki ja tulevaisuus
Miltei kymmenen vuotta Nomajin perustamisen jälkeen Anni Järvitalo sanoo vihdoinkin päässeensä tekemään odottamiaan asioita, kun laajempi ekologinen tiedostavuus, biodiversiteetin merkityksen korostuminen ja vastuullisuuskysymykset ovat osana yhä useampaa projektia. Nomaji suunnittelee esimerkiksi Tampereen Alasjärven länsipuolen asemakaava-alueen sini- ja viherrakennetta, jossa viitasammakoille ja muille direktiivilajille on suunniteltu uusia elinympäristöjä maankäytön muuttuessa. Milloinkaan aiemmin Nomajin tilaajat eivät ole pyytäneet panostamaan tällaiseen lajistokysymykseen näin paljon. Maisema-arkkitehtien rooli on keskeinen muillekin kuin ihmisille soveltuvien ympäristöjen suunnittelussa ja Järvitalon mielestä ”mikä on hyvä muille lajeille, on hyvää myös ihmiselle”.
Uudenlaisten tavoitteiden tuominen projekteihin vaatii kuitenkin selkeät suuntaviivat. Nomajin käytäntö on miettiä heti projektin alkuvaiheessa, mitkä sen monista mahdollisuuksista korotetaan tärkeimmiksi tavoitteiksi. Priorisoinnissa on kyse paitsi suunnittelupanoksen kohdentamisesta niin myös selkeästä viestinnästä: toteutuakseen tavoitteista on tultava suunnittelijan ja asiakkaan yhteisiä. Monivaiheisissa hankkeissa se onnistuu tietysti sitä paremmin, mitä varhaisemmassa suunnitteluvaiheessa maisema-arkkitehtuuri on mukana. Onneksi niin on yhä useammin, esimerkiksi maankäytön suunnittelussa. Silti Ariluoma ja Järvitalo peräänkuuluttavat maisema-arkkitehdeille yhä merkittävämpää roolia suunnittelun alkuvaiheeseen.
Vakuuttavuutta kestävyystavoitteiden ajamiseen tuo myös nomajilaisten tutkimustyö. Ariluoma ja Caroline Moinel ovat väitöskirjatutkijoita kaupunkivihreää hiilinieluna tutkivassa Co-Carbon-tutkimushankkeessa. Huomioitavien ilmasto- ja biodiversiteettiasioiden myötä kasvaa tarve tuoreelle tiedolle, tutkimukselle ja myös keskustelulle. “Suomessa voisi olla enemmän ammatillista yhteistyötä ja keskustelua”, sanoo Ariluoma. Tiedon jakaminen kehittäisi koko alaa. Maisema-arkkitehtuurin tehtäväkentän erilaisten tavoitteiden läpiviennille oleellisin kysymys Ariluoman mielestä onkin, miten koko ammattikunta tehtäisiin näkyvämmäksi.
Nyt Nomajin tehtäväkenttä näyttää jo vähän sellaiselta, joka perustajilla on ollut mielessään yritystä aloittaessaan. Matkassa on ollut niin perustajien tinkimättömyyttä kuin alan myötätuultakin: nomajilaiset ovat tahtoneet tehdä asioita omalla tavallaan ja he ovat omaksuneet eturintamassa työhönsä teemoja, jotka ovat nyt Suomessakin kaikkien huulilla.
Lähitulevaisuudessa nomajilaisten omana tavoitteena on ajan raivaaminen sellaisille syvällisille keskusteluille, joille oli aikaa Rantaviivan arvoitus -projektissa, kun toimisto alkoi saada muotoaan. Nomajin kasvu on vaatinut perustajilta aikaa. Nyt olisi jälleen oikea hetki itsensä haastamiselle.
