As cities change, parts of them become obsolete, demolished, and replaced with new ones. Between city structures, there remain spaces that we do not necessarily consider as actual places. Often nature finds its way into these spaces, and sometimes self-generated urban culture also emerges. Developing the city while not forgetting the value of these places, and doing so sustainably and flexibly, requires an understanding of urban nature and a change in traditional ways of thinking.
Kaupunkiympäristön muuttuessa sen osia jää käytöstä, puretaan ja korvataan uusilla. Kaupungin rakenteiden väleihin jää kohtia, joita emme välttämättä miellä varsinaisiksi paikoiksi. Yleensä luonto löytää tiensä näihin tiloihin, joskus myös omaehtoisesti syntyvä kaupunkikulttuuri. Kaupungin kehittäminen näiden paikkojen arvoa unohtamatta sekä kestävästi ja joustavasti vaatii kaupunkiluonnon ymmärrystä ja perinteisten ajattelutapojen muutosta.
Katumme peilaavat arvojamme, tekemiämme valintoja ja paikallisen kulttuurin mahdollisuuksia. Heijastaako keskeisten katujemme tilankäyttö todellisia tarpeitamme ja olemustamme?
Kulttuuriset murrokset, yhteiskunnalliset jakolinjat, tilalliset siirtymät, yhteisöjen rajapinnat, yhteenliittymät.
