Ilkka Törmä keskusteli Päivi Raivion kanssa muotoilutoimisto RaivioBumannin kaupunkitilakokeiluista. Niissä lopputulosta ei määritellä etukäteen, vaan pääpaino on oivalluksia etsivässä prosessissa. Päivi Raivio sai tänä vuonna Helsingin kaupungin ja Helsinki Design Weekin yhteisen Helsinki Design Award -tunnustuksen kaupungin muotoilusta paremmaksi.
Teksti
Ilkka Törmä ja Päivi Raivio
Muotoilutoimisto RaivioBumannin kaupunkitilakokeilut ovat monitahoisia, herkkiä sattumanvaraisuuksille ja merkitysten kasvamiselle ennalta asetettujen tavoitteiden ulkopuolelta. Niitä ei ole helppo lokeroida tuttuihin rakennetun ympäristön suunnittelun projektityyppeihin.
RaivioBumannin töissä prosessi on näkyvä, usein väliaikainen, kevyt ja verrattain edullinen. Töillä on ennalta asetetut tavoitteensa, mutta lopputulosta ei kuitenkaan määritellä tarkasti etukäteen. Sillä tavoin ne ovat vastapaino tyypillisille kaupunkien ja kuntien hitaille, kalliille ja suurelta osin näkymättömissä eteneville monimutkaisille suunnitteluprosesseille.
RaivioBumann yhdistelee töissään muotoilun metodeja ja placemakingia eli paikka- ja yhteisölähtöistä, vuorovaikutteista ja prosessinomaista kaupunkikehittämistä. Raiviolla ja RaivioBumannin toisella osakkaalla Daniel Bumannilla on myös kaupunkikalusteyritys Parkly, joka tekee erilaisiin kaupunkitiloihin sopivia, monipuolisesti käytettäviä modulaarisia kalusteita ihmisille ja istutuksille.
Nopea ja näkyvä muutos voimauttaa
Parhaillaan RaivioBumann kerää Ylä-Malmin torilla tietoa torille suunnitellun peruskorjauksen tueksi. Sitä saadaan tekemällä erilaisia interventioita ja lavastamalla torille peruskorjauksessa suunniteltua uutta toiminnallisuutta. RaivioBumann on muodostanut Parklyn moduuleista oleskelualueita ja kaupunkipuutarhan ja järjestää erilaisia asukasosallisuuteen kannustavia aktiviteetteja, kuten lasten ja nuorten työpajoja. Lisäksi RaivioBumann auttaa lisäämään torin tapahtumallisuutta yleisesti.
RaivioBumannilla on Ylä-Malmin torilla kolme päätavoitetta: viestiä tulevasta muutoksesta, parantaa nopeasti ja kevyesti torin käyttömahdollisuuksia, kerätä paikallisten näkemyksiä torista ja tuoda ne tiedoksi torin perusteellisemman muutoksen suunnitteluun. Etenkin aliedustetut ryhmät, kuten lapset ja ikäihmiset, nousevat esiin kaupunkitilassa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa.
RaivioBumannin projekti on osa Helsingin kaupunkiuudistushanketta Malmilla. Se seuraa sopivasti torin peruskorjauksen suunnittelua ja edeltää korjauksen toteutusta. Ideaalitilanteessa kokeilu ja tiedonkeruu jatkuvat korjauksen aloittamiseen asti ja ne näkyvät lopulta esimerkiksi uudistetun torin toiminnallisuudessa.
Viestimisen, pikaparannusten ja tiedonkeruun tavoitteet toistuvat RaivioBumannin töissä erilaisin painotuksin. Jokaisessa projektissa kuitenkin ilmenee myös paikkaan tai sen käyttöön liittyviä oivalluksia, joista saattaa löytyä työn odottamaton arvo.
Esimerkiksi Meri-Rastilan torin projektissa Meri-Rastilamme 1# tartuttiin ongelmaan, jossa torin käyttäjäkunta oli enimmäkseen juopottelijoita. Asukkaat kokivat heidät hieman pelottavaksi, mikä vähensi torin käyttöä. Kun torin käyttäjäkunta monipuolistui kalusteiden ja yhteisöllisten toimintojen ansiosta, väheni juopottelijoiden pelottavuuskin. Rinnakkaiselo alkoi sujua torilla paremmin: ihmiset viivähtivät ja lapset jäivät leikkimään. Vehreys toi paikkaan pehmeyttä ja viihtyisyyttä.
Systemaattisen tiedonkeruun lisäksi RaivioBumannin töissä tärkeitä paikallisnäkemyksiä saattaa tulla puoliksi sattumanvaraisesti. Tyypillisesti niitä tulee silloin, kun paikkaan jalkaudutaan esimerkiksi rakentamaan tai hoitamaan istutuksia. Se, että jotain on tekeillä, herättää ohikulkijat. Heidän on helpompi puhua toiveistaan ja paikan ongelmista niiden äärellä. Siksikin paikan päällä tapahtuvat asiat tuottavat herkempiä havaintoja kuin muuta kautta kerättävät.
Konkreettisia muutoksia esille tuovat projektit esimerkiksi kaduilla ja aukioilla tarjoavat Raivion mielestä kosketuspinnan isoihin ilmiöihin ja haasteisiin, esimerkiksi biodiversiteetin lisäämisen. Ne ovat lääke abstraktien, globaalien ongelmien aiheuttamaan toivottomuuteen. On voimauttavaa havaita arkiympäristössään käsin kosketeltava muutos parempaan tai olla vieläpä mukana tekemässä sitä.
Kokeileminen edellyttää riskien sietämistä
Tyypillisesti RaivioBumannin työt näkyvät kaupunkitilassa, mutta eivät alleviivaa tiettyä päämäärää. Ne herättävät huomiota, mutta niissä on tilaa odottamattomien ja pienten, mutta kenties merkityksellisten asioiden löytymiselle ennen suurempia suunnittelupäätöksiä.Tämän lähtökohdan tähden Päivi Raivion ja Daniel Bumannin töissä on usein anonyymi ote. Erilaiset rakennetut toteutukset ovat luonteeltaan enemmänkin alustoja, kuin käytöltään loppuun mietittyjä. Esimerkiksi kaksikon kaupunkikalusteyrityksen Parklyn kalusteet eivät ole tiettyyn toimintaan muotoiltuja, vaan tulkinnalle ja erilaisille toiminnoille avoimia. RaivioBumannin Kauppatorin Pop Up -puistossa havaittiin ainakin kymmenen erilaista käyttöä.
Kaupunkitilakokeiluilla on selkeät tavoitteet, mutta määrittelemätön lopputulos. Se edellyttää joustavaa suhtautumista erilaisiin tuloksiin ja sitoutumista kokeiluprosessiin RaivioBumannin töiden tyypillisiltä tilaajilta kaupungeilta.
Kunnallisissa organisaatioissa kokeellinen lähestymistapa ymmärretään ja töissä syntyvät uusi tieto ja oivallukset kiinnostavat. Myös eräänlaiselle, eri toimialoja yhteentuovalle, välittäjälle on kunnilta ja kaupungeilta saadun palautteen mukaan aitoa tarvetta. Raivion mukaan niiden syöttäminen osaksi suunnittelukoneistoa sekä vaikuttava hyödyntäminen vaatii silti vielä ajattelu- ja toimintatapojen säätämistä. Kokeilujen kautta saatavan uuden tiedon omaksuminen tai syöttäminen kaupunkisuunnitteluprosesseihin on edelleen haastavaa.
Raivion kokemuksen mukaan pienten ja nopeiden asioiden tekeminen on etenkin isoille kaupungeille suhteellisen vaikeaa, sillä kaiken on oltava ennakoitavissa ja valmiiksi suunniteltua. Se ei jätä varaa prosessinomaisuuden arvolle – kokeilemiselle, palautteelle, iteraatiolle, mahdollisuudelle reagoida yllättäviinkin ajankohtaisiin ilmiöihin, joista koronapandemia on esimerkki. Pandemia toi esille eroja eri kaupunkien toimintakulttuureissa.
Avoin prosessi onnistuu hyvin silloin, kuin projektin osapuolilla on yhteinen näkemys kokeilun tavoitteista ja he ovat sitoutuneet kokeilevaan prosessiin, vaikka siinä ilmenisikin jotain ennakoimatonta. Tämä toteutuu helpoiten pienemmissä työryhmissä. Isossa virkahenkilöryhmässä prosessi voi sakata ryhmän koosta johtuvaan hitaampaan toimintaan sekä riskejä korostaviin näkemyksiin.
Raivion mielestä Suomessa pelätään riskejä ja siksi kokeilevuus on joillekin vieras toimintatapa. Epäonnistumisia saatetaan pelätä toisinaan kevyissäkin projekteissa, eikä niitä nähdä arvokkaina oppimahdollisuuksina. Tämän ajattelutavan Raivio haluaa purkaa. Mallia voisi ottaa Helsingborgista, jossa kaupungin työntekijöiden kesken voi ehdottaa vuoden parasta epäonnistumista ja saada siitä jopa palkinnon.
Päämääränä näyttää paikka uudessa valossa
Päivi Raivion kokemuksen mukaan suomalaisissa kaupungeissa elää oletus näkymättömästä auktoriteetista, joka on asettanut yhteisten tilan käytölle tiukat rajat. Niitä ei uskalleta haastaa. Rajojen haastamisella ja mielikuvien muuttamisella saisi kuitenkin uutta tietoa paikan mahdollisuuksista.
Toteamme, että RaivioBumannin lähestymistavan voisi tiivistää niin, että venyttävät käsityksiä siitä, mitä julkisessa tilassa voi tai on lupa tehdä. On esimerkiksi mahdollista leikkiä ja levähtää paikoissa, joista on totuttu vain kulkemaan läpi. Seurauksena kaupungin sosiaalinen ilmapiiri kohenee ja ihmiset kokevat kaupungin enemmän omakseen. Tämä kokemus saattaa esimerkiksi herättää aktiivisuuteen oman arkiympäristön kehittämisen puolesta.
Totunnaisesta poikkeava toiminta tai elementit auttavat näkemään paikan uudella tavalla ja voivat johtaa ajan kanssa paikan luonteen muuttumiseen. Ne ovat keino kuvitella erilaisia tulevaisuuksia ja havainnollistaa muutoksen mahdollisuutta. Väliaikaisten projektien tavoitteena onkin tutkia erilaisia suuntia ja vaikuttaa kaupunkikehittämiseen pitkällä aikavälillä.
RaivioBumannin interventioista ilahtuvat yleisesti ottaen kaikenikäiset. Raivio on huomannut kuitenkin, että niin kutsuttujen suurten ikäluokkien ihmisissä on toisinaan niitä, joiden on vaikea sietää prosessisuunnittelun tuottamaa väliaikaisuutta ja epämääräisyyttä. He olettavat perinteisen ylhäältä alas etenevän suunnittelun olevan oikea tapa toimia. Saman ikäluokan on toisinaan myös vaikea nähdä arvoa biodiversiteetiltään rikkaassa, mutta suunnittelemattoman tai hoitamattoman näköisessä kasvillisuudessa. Kaupunkitilassa tapahtuvat näkyvät teot ovat omiaan myös tuomaan erilaisia asenteita ja rakenteita esiin.
Bernissä, RaivioBumannin ja Parklyn toisen osakkaan Daniel Bumannin synnyinkaupungissa yksityinen ja julkinen tila lomittuvat paljon enemmän: asukkaiden ruukkupuutarhat ja kalusteet rönsyilevät pihalle ja kaduille luoden kotoisaa naapurustotunnelmaa. Bernin kaupungin tarjoamia tuoleja, joita voi vapaasti siirtää ja ryhmitellä omalle porukalle, on ympäriinsä puistoissa, aukioilla ja milloin missäkin.
Bernissä tunnistetaan runsaammin erilaisia tapoja ja lähtökohtia paikkojen tekemiselle kuin Suomessa, jossa vaikkapa asuinkorttelit – vaikka voivatkin olla ilmeeltään erilaisia – perustuvat kuitenkin hyvin suppeaan asumismallien valikoimaan.
Suomessa julkisia tiloja ja pihoja suunnitellaan Raivion mukaan liian yksiulotteisesti tiettyyn toimintaan ja liian valmiiksi vailla muutoksen mahdollisuutta. Funktionalismin perinne elää vahvana. Paikkoja tulisi tarkastella aina mahdollisuuksina moneen. Niistä löytyy aina ulottuvuuksia, joiden vahvistaminen tuottaa jotain omintakeista ja kaupunkia rikastuttavaa.
Avain mahdollisuuksien löytämiseen on käyttäjien kuuntelu herkemmällä korvalla: suunnittelu suoremmin heistä lähtien ennemmin kuin etukäteen määritellyistä toiminnoista aloittaen.
Päivi Raivio on muotoilija, fasilitaattori ja paikkamuotoilutoimisto RaivioBumannin ja kaupunkikalusteyritys Parklyn perustaja. Hän on omistautunut parantamaan julkisia tiloja osallistavalla suunnittelusta niin strategisella tasolla kuin konkreettisin toteutuksin.
Ilkka Törmä on Outlinesin päätoimittaja, arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija.
