As cities change, parts of them become obsolete, demolished, and replaced with new ones. Between city structures, there remain spaces that we do not necessarily consider as actual places. Often nature finds its way into these spaces, and sometimes self-generated urban culture also emerges. Developing the city while not forgetting the value of these places, and doing so sustainably and flexibly, requires an understanding of urban nature and a change in traditional ways of thinking.
Kaupunkiympäristön muuttuessa sen osia jää käytöstä, puretaan ja korvataan uusilla. Kaupungin rakenteiden väleihin jää kohtia, joita emme välttämättä miellä varsinaisiksi paikoiksi. Yleensä luonto löytää tiensä näihin tiloihin, joskus myös omaehtoisesti syntyvä kaupunkikulttuuri. Kaupungin kehittäminen näiden paikkojen arvoa unohtamatta sekä kestävästi ja joustavasti vaatii kaupunkiluonnon ymmärrystä ja perinteisten ajattelutapojen muutosta.
Mitä merkitystä kaupunkiluonnolla on luontokadon kannalta, kun luontokadon juurisyyt ovat Suomessa maa-ja metsätalouden käytännöissä? Monimuotoinen kaupunkiluonto on elinympäristö meille ihmisille ja muunlajisille. Erityisesti se on lajienvälinen kohtaamispaikka, jossa luonnon prosessien ja muunlajisten havainnointi ja kohtaaminen luo perustan luontosuhteellemme. Siksi se on tärkeää myös luontokadon hillitsemiselle. Monilajisen näkökulman sisällyttäminen suunnitteluun alleviivaa erityisesti prosessien ja järjestelmien ymmärtämistä sekä yhteistyötä.
Kiertotalous ymmärretään tyypillisesti kierrätystaloutena. Kiertotalouden ydinajatus on kuitenkin kokonaisvaltainen planetaaristen resurssien vaaliminen. Se merkitsee materiaalikiertojen lisäksi ekosysteemien tukemista luontopohjaisin ratkaisuin. Luontopohjaiset ratkaisut on nähtävä kokonaisvaltaisemmin osana rakennetun ympäristön kiertotaloussuunnittelua. Rakennettua ympäristöä voisi verrata siihen, mitä vastaava paikallinen luonnontilainen ympäristö tekisi, pohtivat Outlinesin Ilkka Törmä ja Sarianna Salminen Ethican kiertotaloussuunnittelijan Tuuli Kassin kanssa.
Kaupunkiluonnon monimuotoisuus voi kukoistaa arvottoman näköisissäkin paikoissa. Luonto täyttää tyhjän kaupunkitilan. Hoitamattomuudelle on tehtävä tilaa ja rehottaminen on hyväksi, kirjoittaa ekologian ja ympäristönsuojelun dosentti Timo Vuorisalo. Biologien ja suunnittelijoiden nykyistä tiiviimpi yhteistyö auttaisi kaupunkien luontotavoitteiden saavuttamisessa.
