Mitä merkitystä kaupunkiluonnolla on luontokadon kannalta, kun luontokadon juurisyyt ovat Suomessa maa-ja metsätalouden käytännöissä? Monimuotoinen kaupunkiluonto on elinympäristö meille ihmisille ja muunlajisille. Erityisesti se on lajienvälinen kohtaamispaikka, jossa luonnon prosessien ja muunlajisten havainnointi ja kohtaaminen luo perustan luontosuhteellemme. Siksi se on tärkeää myös luontokadon hillitsemiselle. Monilajisen näkökulman sisällyttäminen suunnitteluun alleviivaa erityisesti prosessien ja järjestelmien ymmärtämistä sekä yhteistyötä.
Teksti
Elisa Lähde
Luontokato on noussut otsikoihin erityisesti kansainvälisen luontopaneelin IBPESin (Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services) vuonna 2019 julkaiseman raportin myötä. Siinä tutkijat varoittavat, että luonnon kyky ylläpitää hyvinvointia nykyisille ja tuleville sukupolville heikkenee maailmanlaajuisesti ennennäkemätöntä vauhtia.
Monimuotoisuus on tärkeää esimerkiksi ruoantuotannolle, ilmastonmuutoksen torjunnalle ja luonnonvarojen säilymiselle. Suomessa merkittävimmät luontokadon syyt ovat metsien hävittäminen ja maatalouden intensiivinen harjoittaminen, sillä ne vaikuttavat suoraan suureen määrään eläin- ja kasvilajeja sekä laajemmin kokonaisiin ekosysteemeihin. Maa- ja metsätalouden intensiivinen harjoittaminen vaikuttaa näiden ekosysteemien sisältämien kasvien ja eläinten lisäksi myös laajempiin ympäristöihin, kuten vesistöihin ja rannikkoalueisiin. Vaikka luontokadon keskeiset juurisyyt ovat meillä Suomessa muualla kuin kaupungissa, pitää luontokadosta olla huolissaan myös kaupunkialueilla, sillä monimuotoisella kaupunkiluonnolla on merkitystä monin eri tavoin.
Kaupunkiluonnon merkitys elinympäristönä meille ja muille
Kaupunki on elinympäristö ihmiselle. Monimuotoinen luonto ja sen tuottamat ekosysteemipalvelut vaikuttavat kaupunkialueiden terveellisyyteen, turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Ilmastonmuutoksen ja kaupunkien tiivistämisen myötä esimerkiksi hulevesien hallinnan ja pienilmaston säätelyn merkitys on korostunut. Monimuotoisella kaupunkivihreällä on iso merkitys psyykkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille ja se tuottaa elämyksiä, identiteettiä ja inhimillistä mittakaavaa. Ravinteiden kierto, mikrobialtistus, fotosynteesi ja maaperän muodostuminen ovat myös välillisesti tai välittömästi hyvinvointiimme vaikuttavia asioita, vaikka näitä onkin vaikea havaita tai aistia. Kun kaupunkiluonnon merkitys asukkaiden hyvinvoinnin kannalta tunnistetaan, voidaan sitä oikeilla suunnitteluratkaisuilla tukea. Tässä korostuu ekolukutaito (eng. ecoliteracy) ja ymmärrys ekologisista prosesseista, etenkin esimerkiksi uudisrakentamisen tai ilmastonmuutoksen vuoksi muuttuvissa olosuhteissa.
Kaupungit ovat elinympäristöjä myös muulle lajistolle. Sama kaupunkipuu, joka ihmiselle tarjoaa hulevesien hallintaa ja varjostusta, voi lintujen näkökulmasta olla tärkeä pesimis- tai kohtauspaikkana, reviirinhallinnan tai suojan näkökulmasta tai tarjoamalla ravintoa ja rakennusmateriaaleja. Luontokadon näkökulmasta tässä korostuu tarve ymmärtää ja vaalia kokonaisia ekosysteemejä yksittäisten lajien tai luontotyyppien sijaan. Kaupunkisuunnittelussa huomion vievät usein vaarantuneet tai uhanalaiset lajit, mutta luontokadon pysäyttäminen vaatisi sitä, että myöskään tavanomaisen luonnon ei anneta enää huveta. Osana onnistunutta kaupunkisuunnittelua on tärkeää tunnistaa tavanomaisen ”arkiluonnon” arvo eri lajien elinympäristönä ja vahvistaa sitä. Arkiluonnon puolesta puhuu myös keväällä julkaistu esiselvitys luonnon monimuotoisuutta turvaavan lainsäädännön kehittämisvaihtoehdoiksi. Hyviä tietopaketteja suunnittelun tueksi meiltä jo alkaa löytyäkin, kuten Helsingin kaupungin niittyverkostoselvitys.
Arkiluonnon vaalimisessa kokonaisheikentymättömyyden (eng. no net loss) periaate on keskeinen. Kokonaisheikentymättömyydellä tarkoitetaan, että ihmistoiminnan aiheuttama ympäristövahinko tai -menetys korvataan yhtä suurella tai suuremmalla määrällä ympäristöhyötyä. Mikäli luonnollisia elinympäristöjä tuhotaan tai heikennetään ihmistoiminnan seurauksena, esimerkiksi osana rakentamista, uusia elinympäristöjä on luotava tai palautettava korvaamaan menetys. Ekologinen kompensaatio on yksi kokonaisheikentymättömyyden työkalu ja sen käyttöönottoa osaksi maankäytön suunnittelua ja toteutusta on tutkittu No Net Loss City –hankkeessa.
Kaupunkiluonto elävän elämän näyttämönä
Suomessa jo noin 85 % väestöstä asuu kaupunkialueilla tai niiden läheisyydessä. Kaupungistuminen on jatkuva trendi: YK:n arvioiden mukaan vuonna 2050 noin 68% maailman väestöstä asuu kaupungeissa, kun vastaava luku oli 55% vuonna 2018. Urbaanissa ympäristössä kaupunkiluonto mahdollistaa ihmisten arjen ekolukutaidon kehittymisen sekä kontaktin muihin lajeihin ja se voi olla tärkeää erityisesti kaupunkilaislasten luontosuhteen kehittymiselle. Vaikutus on itseään voimistava, sillä vahva luontosuhde ja luonto-osaaminen tukevat luonnossa oleskelun keskeisimpiä hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia (Salonen 2020).
Luontosuhteen muodostumista voidaan tukea kaupunkisuunnittelulla monin eri tavoin. Tiedon jakaminen kaupunkiluonnon tuottamista hyvinvointivaikutuksista vaikka osana osallistamisen prosesseja vahvistaa myönteistä luontosuhdetta. Myös ekologisten prosessien, kuten hydrologian, tunnistaminen, arvostaminen ja näkyväksi tekeminen kaupunkialueilla vahvistaa asukkaiden suhdetta ympäristöön ja sen dynamiikkaan.
Kaupunkiluonnon dynaamiikan huomioinen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Se vaatii systeemiajattelua, jolloin suunnittelussa tunnistetaan kokonaisuuksia ja toimitaan yhteistyössä yli ammattikuntien. Lopputuloksen sijasta ohjataan erityisesti prosesseja. Ekologisia ja teknisiä järjestelmiä yhdistelevien luontopohjaisten ratkaisuiden yhteiskehittäminen voi toimia alustana lisäämään suunnitteluorganisaation kollektiivista ekolukutaitoa. (Lähde 2020.) Lisäksi osana suunnittelua voidaan ottaa käyttöön uusia toimintamalleja asukkaiden osallistamiseksi lähiluonnon ja biodiversiteetin kehittämisessä. Tampereella on oltu tässä edelläkävijöitä ja huomattu, että uudet luonnonhoidon käytännöt kaupungissa voivat mahdollistaa myös julkisen tilan syntyä.
Lajienvälinen kohtaamispaikka
Kaupunki on ihmisten kohtaamispaikka. Ekologisten kriisien aikakaudella korostuu kaupunkiluonnon merkitys myös kohtaamispaikkana muunlajisten kanssa ja torilla tapaamisen rinnalla on tärkeää, että metsä kutsuu. Hyvällä suunnittelulla mahdollistetaan merkityksellisiä lajien välisiä kohtaamisia ja ihmisen yhdessäoloa muunlajisten kanssa.
Kaikki tämä tarjoaa tilaisuuksia empatian kehittymiseen. Me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja ja kontaktit auttavat meitä tuntemaan olevamme yhteydessä toisiin yksilöihin ja yhteisöihin. Kohtaamiset ihmisten kanssa auttavat meitä kehittämään empatiaa ja ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan. Vastaavasti kohtaamiset muunlajisten kanssa auttavat meitä kehittämään empatiaa niitä kohtaan. Esimerkiksi Saimaan norpan suojeluun kerättävien lahjoitusten määrä moninkertaistui sen puolen vuoden aikana, kun Topias-norppa asui Korkeasaaren eläintarhassa syksyllä 2019.
Tutkitusti koemme herkemmin empatiaa niitä lajeja kohtaan, jotka ovat kaltaisiamme, kuten pörröiset nisäkkäät (Aaltola, 2021). Evolutiivisesti kaukaisemmat lajit kuten kalat tai hyönteiset herättävät vähemmän empatiaa, puhumattakaan kasvikunnasta. Kaikenlaisen kaupunkiluonnon monimuotoisuuden äärelle pysähtyminen ja siihen tutustuminen vaatiikin aikaa ja kaupunkitiloja, jotka ruokkivat ihmisen uteliaisuutta ja mahdollistavat positiivisten mielikuvien luomisen muunlajisista.
Monilajisen empatian voimistuminen on kestävyysmurroksen kannalta keskeistä. Empatian tunteet vahvistavat halua ymmärtää ympäristöä, ihmisen roolia ja vastuita osana sitä sekä halua toimia näiden vastuiden mukaisesti. Parhaimmillaan kiinnostava ja saavutettava monimuotoinen kaupunkiluonto vahvistaa siis positiivista luontosuhdetta, tarjoaa ymmärrystä ihmisen ja muun luonnon keskinäisriippuvuudesta ja aktivoi hoivaan sekä planetaariseen vastuunkantoon.
Kohtaamisia muunlajisten kanssa ei voi pakottaa, mutta niitä voidaan mahdollistaa suunnittelemalla ja toteuttamalla paikkoja ja tiloja, joissa muunlajiset ovat läsnä ja havainnoitavissa. Esimerkiksi asuinrakennuksen porrashuone voi tarjota elinympäristön varpusille ja ihmisasukkaille mahdollisuuden yhteiseloon lintujen kanssa (Kathleen Diémén diplomityö 2023). Muunlajisten näkökulmien mukaan tuominen suunnitteluun vaatii tiivistä ammattikuntien välistä yhteistyötä, mutta palkitsee. Voisiko hyvin suunnitellun kaupunkiympäristön tulevia kriteerejä olla prosessiperusteisuus, joka mahdollistaa erilaisten elämänmuotojen jatkumisen? Ja suunnittelun tavoitteena olla luonnonlukutaidon kasvattaminen sekä positiivisten luontokontaktien ja monilajisen empatian lisääminen?
Kirjoitus perustuu 20.4.2023 Arvostelijan yhdistyksen ”Luontokato ja taide” -illassa pidettyyn luentoon.
Viitteet:
Aaltola, Elisa (2021). Miksi suhtaudumme eri eläimiin eri tavoin. Eläimiä ja ihmisiä -podcast. Viitattu 3.8. 2023. https://areena.yle.fi/podcastit/1-50851925
Lähde, Elisa (2020) Mission Blue-Green: The Significance of Co-Creation to Promote Multifunctional Green Infrastructure within Sustainable Landscape and Urban Planning and Design in Finland. Väitöstutkimus, Arkkitehtuurin laitos, Aalto-yliopisto. https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/46393
Salonen, Kirsi (2020). Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. Tampereen yliopisto.
