Kaupunkisuunnittelun vaikutukset kietoutuvat syvälle niin ihmisten kuin muunlajisten eläinten elämisen verkostoihin. Siinä missä ihmisten tarpeiden kirjo tunnistetaan kaupunkisuunnittelussa yhä kattavammin, muunlajiset kaupunkilaiset jäävät useimmiten oman onnensa nojaan. Inklusiivisen suunnittelun ei kenties tulisi tarkoittaa herkkyyttä vain erilaisten ihmisten tarpeille, vaan koko monenkirjavan kaupunkilaisten joukolle jalkojen lukumäärään tai puhekykyyn katsomatta. Tasa-arvoisen suunnittelun keskiössä on huolenpidon ja prosessien suunnittelu, sekä ammatti- että lajirajat ylittävä yhteistyö.
Kaupunkisuunnittelun vaikutukset kietoutuvat syvälle niin ihmisten kuin muunlajisten eläinten elämisen verkostoihin. Siinä missä ihmisten tarpeiden kirjo tunnistetaan kaupunkisuunnittelussa yhä kattavammin, muunlajiset kaupunkilaiset jäävät useimmiten oman onnensa nojaan. Inklusiivisen suunnittelun ei kenties tulisi tarkoittaa herkkyyttä vain erilaisten ihmisten tarpeille, vaan koko monenkirjavan kaupunkilaisten joukolle jalkojen lukumäärään tai puhekykyyn katsomatta. Tasa-arvoisen suunnittelun keskiössä on huolenpidon ja prosessien suunnittelu, sekä ammatti- että lajirajat ylittävä yhteistyö.
Nomaji maisema-arkkitehdit sai viime vuonna Arkkitehtuurin valtionpalkinnon ensimmäisenä maisema-arkkitehtitoimistona. Perusteena oli erityisesti Nomajin uraauurtavuus uudistavassa suunnittelussa ja kokonaisvaltaisessa kestävyydessä. Outlinesin Ilkka Törmä, Sarianna Salminen ja Tommy Lindgren keskustelivat Nomajin matkasta Mari Ariluoman ja Anni Järvitalon kanssa. Toimisto syntyi oman paikan etsimisestä, rantaretkien keskusteluista, sydämellisyydestä ja eteenpäin ajavasta tyytymättömyydestä. Nomajin tarina kertoo myös suunnittelualalla laajemmin tapahtuneesta muutoksesta.
Helsingin ydinkeskustasta käydystä keskustelusta saa käsityksen, että toimistot olisivat tyhjillään ja että niiden korvaaminen asunnoilla olisi ratkaisu kestävyyden, keskustan elinvoiman ja kivijalkakaupan näivettymisen haasteisiin. Nämä haasteet eivät kuitenkaan ratkea yksiselitteisesti asuinkonversioilla. Keskusta-asunnoista suurempi osuus on asumattomia kuin toimistorakennuksissa on vajaakäyttöä ja lisäksi kaupunkirakenteen toiminnallisilla muutoksilla on seurannaisvaikutuksia. Toimistorakennuksia ja -käyttöä kannattaa vaalia keskustassa ja muuttaa harkiten niin kestävyyden kuin kaupungin elävyydenkin tähden.
Kiertotalous ymmärretään tyypillisesti kierrätystaloutena. Kiertotalouden ydinajatus on kuitenkin kokonaisvaltainen planetaaristen resurssien vaaliminen. Se merkitsee materiaalikiertojen lisäksi ekosysteemien tukemista luontopohjaisin ratkaisuin. Luontopohjaiset ratkaisut on nähtävä kokonaisvaltaisemmin osana rakennetun ympäristön kiertotaloussuunnittelua. Rakennettua ympäristöä voisi verrata siihen, mitä vastaava paikallinen luonnontilainen ympäristö tekisi, pohtivat Outlinesin Ilkka Törmä ja Sarianna Salminen Ethican kiertotaloussuunnittelijan Tuuli Kassin kanssa.
Kaupunkiluonnon monimuotoisuus voi kukoistaa arvottoman näköisissäkin paikoissa. Luonto täyttää tyhjän kaupunkitilan. Hoitamattomuudelle on tehtävä tilaa ja rehottaminen on hyväksi, kirjoittaa ekologian ja ympäristönsuojelun dosentti Timo Vuorisalo. Biologien ja suunnittelijoiden nykyistä tiiviimpi yhteistyö auttaisi kaupunkien luontotavoitteiden saavuttamisessa.
Ilkka Törmä keskusteli Päivi Raivion kanssa muotoilutoimisto RaivioBumannin kaupunkitilakokeiluista. Niissä lopputulosta ei määritellä etukäteen, vaan pääpaino on oivalluksia etsivässä prosessissa. Päivi Raivio sai tänä vuonna Helsingin kaupungin ja Helsinki Design Weekin yhteisen Helsinki Design Award -tunnustuksen kaupungin muotoilusta paremmaksi.
Outlines julkaisee ajatelmia maisema-arkkitehtuurista ja julkisen tilan suunnittelusta. Toimitus työstää kirjoittajien kanssa juttuja kausittaisten teesien näkökulmasta. Tämän hetkiset teesit ovat posthumanistisia näkökulmiamme elinympäristöön. Ne ovat prosessien suunnittelu, suunnittelu hoivana ja…
How could the design professionals be better involved in resolving increasing environmental crises and reducing the negative impact of construction on the environment? The concept of posthumanism offers new viewpoints for the organisation of the field.
Kasvavat ympäristökriisit aiheuttavat monissa meistä huolta, mutta mittakaavallisesti niihin voi olla vaikea tarttua. Suunnittelijan omatuntoa pistää myös tieto siitä, että rakentaminen tuottaa merkittäviä negatiivisia ympäristövaikutuksia sekä paikallisesti että globaalisti. Voisiko ratkaisuja löytyä posthumanistisista näkökulmista?
