From quiet book halls to buzzing community hubs, libraries across the Nordic countries — Finland, Norway, and Sweden — are reinventing themselves as vibrant “urban living rooms.” These spaces spark creativity, foster learning, and bring communities together in new ways. Beyond reading, they are places to meet, collaborate, and connect across generations and cultures. This article explores how Nordic libraries are redefining the social and civic heart of the city.
Kesällä 2025 vierailin Japanissa erityisenä tarkoitukseni tarkastella ja piirtää katuja, kujia, polkuja ja muita reittejä sekä niitä rajaavia taloja, aitoja, portteja, puita ja pensaita. Minulle kiinnostavinta arkkitehtuurissa eivät ole itse rakennukset vaan niiden väliin jäävä tila, rakennusten suhde toisiinsa ja maisemaan. Halusin havainnoida, millaisia tilallisia suhteita japanilaisessa arkkitehtuuriperinteessä syntyy rakennusten, hoidettujen puutarhojen ja laajemman ympäristön välille.
Katumme peilaavat arvojamme, tekemiämme valintoja ja paikallisen kulttuurin mahdollisuuksia. Heijastaako keskeisten katujemme tilankäyttö todellisia tarpeitamme ja olemustamme?
Instead of clearly defined development projects, urban design should entail more continuous processes without predetermined end results. Ecosystem thinking offers guidelines for changing the focus.
Kaupunkia tulisi suunnitella projektien sijaan jatkuvampina ja lopputulokseltaan avoimempina prosesseina. Ekosysteeminen ajattelu tarjoaa suuntaviivoja ajattelutavan muuttamiseen.
Arkkitehti Kathleen Diemen visuaalinen essee pohjautuu diplomityöhön, jossa seurattiin kahta varpusyhteisöä Vilhonvuoren Hermanninpuiston ja Teurastamon sekä Itä-Helsingin Puhoksen ja Stoan ympäristöissä.
Kaupunkisuunnittelun vaikutukset kietoutuvat syvälle niin ihmisten kuin muunlajisten eläinten elämisen verkostoihin. Siinä missä ihmisten tarpeiden kirjo tunnistetaan kaupunkisuunnittelussa yhä kattavammin, muunlajiset kaupunkilaiset jäävät useimmiten oman onnensa nojaan. Inklusiivisen suunnittelun ei kenties tulisi tarkoittaa herkkyyttä vain erilaisten ihmisten tarpeille, vaan koko monenkirjavan kaupunkilaisten joukolle jalkojen lukumäärään tai puhekykyyn katsomatta. Tasa-arvoisen suunnittelun keskiössä on huolenpidon ja prosessien suunnittelu, sekä ammatti- että lajirajat ylittävä yhteistyö.
Kaupunkisuunnittelun vaikutukset kietoutuvat syvälle niin ihmisten kuin muunlajisten eläinten elämisen verkostoihin. Siinä missä ihmisten tarpeiden kirjo tunnistetaan kaupunkisuunnittelussa yhä kattavammin, muunlajiset kaupunkilaiset jäävät useimmiten oman onnensa nojaan. Inklusiivisen suunnittelun ei kenties tulisi tarkoittaa herkkyyttä vain erilaisten ihmisten tarpeille, vaan koko monenkirjavan kaupunkilaisten joukolle jalkojen lukumäärään tai puhekykyyn katsomatta. Tasa-arvoisen suunnittelun keskiössä on huolenpidon ja prosessien suunnittelu, sekä ammatti- että lajirajat ylittävä yhteistyö.
Helsingin ydinkeskustasta käydystä keskustelusta saa käsityksen, että toimistot olisivat tyhjillään ja että niiden korvaaminen asunnoilla olisi ratkaisu kestävyyden, keskustan elinvoiman ja kivijalkakaupan näivettymisen haasteisiin. Nämä haasteet eivät kuitenkaan ratkea yksiselitteisesti asuinkonversioilla. Keskusta-asunnoista suurempi osuus on asumattomia kuin toimistorakennuksissa on vajaakäyttöä ja lisäksi kaupunkirakenteen toiminnallisilla muutoksilla on seurannaisvaikutuksia. Toimistorakennuksia ja -käyttöä kannattaa vaalia keskustassa ja muuttaa harkiten niin kestävyyden kuin kaupungin elävyydenkin tähden.
Tässä artikkelissa tarkastellaan joutomaiden kasvillisuuden monia arvoja ja pohditaan joutomaiden mahdollisuutta uudelleenmuotoilla luontosuhdettamme kestävämpään suuntaan. Joutomaat ovat jääneet kaupunkiluonnon marginaaliin, eikä niitä usein arvosteta sellaisenaan.
Mitä merkitystä kaupunkiluonnolla on luontokadon kannalta, kun luontokadon juurisyyt ovat Suomessa maa-ja metsätalouden käytännöissä? Monimuotoinen kaupunkiluonto on elinympäristö meille ihmisille ja muunlajisille. Erityisesti se on lajienvälinen kohtaamispaikka, jossa luonnon prosessien ja muunlajisten havainnointi ja kohtaaminen luo perustan luontosuhteellemme. Siksi se on tärkeää myös luontokadon hillitsemiselle. Monilajisen näkökulman sisällyttäminen suunnitteluun alleviivaa erityisesti prosessien ja järjestelmien ymmärtämistä sekä yhteistyötä.
Kiertotalous ymmärretään tyypillisesti kierrätystaloutena. Kiertotalouden ydinajatus on kuitenkin kokonaisvaltainen planetaaristen resurssien vaaliminen. Se merkitsee materiaalikiertojen lisäksi ekosysteemien tukemista luontopohjaisin ratkaisuin. Luontopohjaiset ratkaisut on nähtävä kokonaisvaltaisemmin osana rakennetun ympäristön kiertotaloussuunnittelua. Rakennettua ympäristöä voisi verrata siihen, mitä vastaava paikallinen luonnontilainen ympäristö tekisi, pohtivat Outlinesin Ilkka Törmä ja Sarianna Salminen Ethican kiertotaloussuunnittelijan Tuuli Kassin kanssa.
