Kulttuuriperintö ja luonnon monimuotoisuus nähdään usein erillään toisistaan. Kuitenkin monissa kulttuurivaikutteisissa ympäristöissä, kuten historiallisissa puistoissa ja puutarhoissa ne kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Lappset-stipendin saanut maisema-arkkitehti Eveliina Kunnaton käsittelee diplomityössään tätä tärkeää yhteyttä biologisen kulttuuriperinnön käsitteen kautta.
Arkkitehti Kathleen Diemen visuaalinen essee pohjautuu diplomityöhön, jossa seurattiin kahta varpusyhteisöä Vilhonvuoren Hermanninpuiston ja Teurastamon sekä Itä-Helsingin Puhoksen ja Stoan ympäristöissä.
Kaupunkisuunnittelun vaikutukset kietoutuvat syvälle niin ihmisten kuin muunlajisten eläinten elämisen verkostoihin. Siinä missä ihmisten tarpeiden kirjo tunnistetaan kaupunkisuunnittelussa yhä kattavammin, muunlajiset kaupunkilaiset jäävät useimmiten oman onnensa nojaan. Inklusiivisen suunnittelun ei kenties tulisi tarkoittaa herkkyyttä vain erilaisten ihmisten tarpeille, vaan koko monenkirjavan kaupunkilaisten joukolle jalkojen lukumäärään tai puhekykyyn katsomatta. Tasa-arvoisen suunnittelun keskiössä on huolenpidon ja prosessien suunnittelu, sekä ammatti- että lajirajat ylittävä yhteistyö.
Kaupunkisuunnittelun vaikutukset kietoutuvat syvälle niin ihmisten kuin muunlajisten eläinten elämisen verkostoihin. Siinä missä ihmisten tarpeiden kirjo tunnistetaan kaupunkisuunnittelussa yhä kattavammin, muunlajiset kaupunkilaiset jäävät useimmiten oman onnensa nojaan. Inklusiivisen suunnittelun ei kenties tulisi tarkoittaa herkkyyttä vain erilaisten ihmisten tarpeille, vaan koko monenkirjavan kaupunkilaisten joukolle jalkojen lukumäärään tai puhekykyyn katsomatta. Tasa-arvoisen suunnittelun keskiössä on huolenpidon ja prosessien suunnittelu, sekä ammatti- että lajirajat ylittävä yhteistyö.
Tässä artikkelissa tarkastellaan joutomaiden kasvillisuuden monia arvoja ja pohditaan joutomaiden mahdollisuutta uudelleenmuotoilla luontosuhdettamme kestävämpään suuntaan. Joutomaat ovat jääneet kaupunkiluonnon marginaaliin, eikä niitä usein arvosteta sellaisenaan.
Kaupunkiluonnon monimuotoisuus voi kukoistaa arvottoman näköisissäkin paikoissa. Luonto täyttää tyhjän kaupunkitilan. Hoitamattomuudelle on tehtävä tilaa ja rehottaminen on hyväksi, kirjoittaa ekologian ja ympäristönsuojelun dosentti Timo Vuorisalo. Biologien ja suunnittelijoiden nykyistä tiiviimpi yhteistyö auttaisi kaupunkien luontotavoitteiden saavuttamisessa.