Pieniä elä(i)miä
Arkkitehti Kathleen Diemen visuaalinen essee pohjautuu diplomityöhön, jossa seurattiin kahta varpusyhteisöä Vilhonvuoren Hermanninpuiston ja Teurastamon sekä Itä-Helsingin Puhoksen ja Stoan ympäristöissä.
Arkkitehti Kathleen Diemen visuaalinen essee pohjautuu diplomityöhön, jossa seurattiin kahta varpusyhteisöä Vilhonvuoren Hermanninpuiston ja Teurastamon sekä Itä-Helsingin Puhoksen ja Stoan ympäristöissä.
Kaupunkisuunnittelun vaikutukset kietoutuvat syvälle niin ihmisten kuin muunlajisten eläinten elämisen verkostoihin. Siinä missä ihmisten tarpeiden kirjo tunnistetaan kaupunkisuunnittelussa yhä kattavammin, muunlajiset kaupunkilaiset jäävät useimmiten oman onnensa nojaan. Inklusiivisen suunnittelun ei kenties tulisi tarkoittaa herkkyyttä vain erilaisten ihmisten tarpeille, vaan koko monenkirjavan kaupunkilaisten joukolle jalkojen lukumäärään tai puhekykyyn katsomatta. Tasa-arvoisen suunnittelun keskiössä on huolenpidon ja prosessien suunnittelu, sekä ammatti- että lajirajat ylittävä yhteistyö.
Kaupunkisuunnittelun vaikutukset kietoutuvat syvälle niin ihmisten kuin muunlajisten eläinten elämisen verkostoihin. Siinä missä ihmisten tarpeiden kirjo tunnistetaan kaupunkisuunnittelussa yhä kattavammin, muunlajiset kaupunkilaiset jäävät useimmiten oman onnensa nojaan. Inklusiivisen suunnittelun ei kenties tulisi tarkoittaa herkkyyttä vain erilaisten ihmisten tarpeille, vaan koko monenkirjavan kaupunkilaisten joukolle jalkojen lukumäärään tai puhekykyyn katsomatta. Tasa-arvoisen suunnittelun keskiössä on huolenpidon ja prosessien suunnittelu, sekä ammatti- että lajirajat ylittävä yhteistyö.
Nomaji maisema-arkkitehdit sai viime vuonna Arkkitehtuurin valtionpalkinnon ensimmäisenä maisema-arkkitehtitoimistona. Perusteena oli erityisesti Nomajin uraauurtavuus uudistavassa suunnittelussa ja kokonaisvaltaisessa kestävyydessä. Outlinesin Ilkka Törmä, Sarianna Salminen ja Tommy Lindgren keskustelivat Nomajin matkasta Mari Ariluoman ja Anni Järvitalon kanssa. Toimisto syntyi oman paikan etsimisestä, rantaretkien keskusteluista, sydämellisyydestä ja eteenpäin ajavasta tyytymättömyydestä. Nomajin tarina kertoo myös suunnittelualalla laajemmin tapahtuneesta muutoksesta.
Tässä artikkelissa tarkastellaan joutomaiden kasvillisuuden monia arvoja ja pohditaan joutomaiden mahdollisuutta uudelleenmuotoilla luontosuhdettamme kestävämpään suuntaan. Joutomaat ovat jääneet kaupunkiluonnon marginaaliin, eikä niitä usein arvosteta sellaisenaan.
Mitä merkitystä kaupunkiluonnolla on luontokadon kannalta, kun luontokadon juurisyyt ovat Suomessa maa-ja metsätalouden käytännöissä? Monimuotoinen kaupunkiluonto on elinympäristö meille ihmisille ja muunlajisille. Erityisesti se on lajienvälinen kohtaamispaikka, jossa luonnon prosessien ja muunlajisten havainnointi ja kohtaaminen luo perustan luontosuhteellemme. Siksi se on tärkeää myös luontokadon hillitsemiselle. Monilajisen näkökulman sisällyttäminen suunnitteluun alleviivaa erityisesti prosessien ja järjestelmien ymmärtämistä sekä yhteistyötä.
Kiertotalous ymmärretään tyypillisesti kierrätystaloutena. Kiertotalouden ydinajatus on kuitenkin kokonaisvaltainen planetaaristen resurssien vaaliminen. Se merkitsee materiaalikiertojen lisäksi ekosysteemien tukemista luontopohjaisin ratkaisuin. Luontopohjaiset ratkaisut on nähtävä kokonaisvaltaisemmin osana rakennetun ympäristön kiertotaloussuunnittelua. Rakennettua ympäristöä voisi verrata siihen, mitä vastaava paikallinen luonnontilainen ympäristö tekisi, pohtivat Outlinesin Ilkka Törmä ja Sarianna Salminen Ethican kiertotaloussuunnittelijan Tuuli Kassin kanssa.
Kaupunkiluonnon monimuotoisuus voi kukoistaa arvottoman näköisissäkin paikoissa. Luonto täyttää tyhjän kaupunkitilan. Hoitamattomuudelle on tehtävä tilaa ja rehottaminen on hyväksi, kirjoittaa ekologian ja ympäristönsuojelun dosentti Timo Vuorisalo. Biologien ja suunnittelijoiden nykyistä tiiviimpi yhteistyö auttaisi kaupunkien luontotavoitteiden saavuttamisessa.
How could the design professionals be better involved in resolving increasing environmental crises and reducing the negative impact of construction on the environment? The concept of posthumanism offers new viewpoints for the organisation of the field.
Kasvavat ympäristökriisit aiheuttavat monissa meistä huolta, mutta mittakaavallisesti niihin voi olla vaikea tarttua. Suunnittelijan omatuntoa pistää myös tieto siitä, että rakentaminen tuottaa merkittäviä negatiivisia ympäristövaikutuksia sekä paikallisesti että globaalisti. Voisiko ratkaisuja löytyä posthumanistisista näkökulmista?